Kirjoittaja: Sanna Tuovinen
Kuvat: Minnan Holopainen
Aamu alkaa hitaasti. Herään, mutta annan itseni vajota suloiseen rentouteen niin pitkäksi aikaa kuin hyvältä tuntuu. Tänään on luomisen ja kirjoittamisen päivä, joten tiedän että rentoutumisesta on erityisen paljon hyötyä. Rentoutumisen merkityksen oppiminen ja sille arjessa tilan antaminen on ollut itselleni pitkä ja kivikkoinen tie. Vaikka olen tiennyt sen olevan portti luovuuteen ja hyvinvointiin, välillä siihen antautuminen on tuntunut haastavalle. Tunnistatko ajatuksen; eihän silloin voi syntyä mitään, jos ei tee mitään. Mutta luovuutta ajatellen, silloin juuri syntyykin! Siinä syntyy tilaa uuden saapua ja kyky ottaa se uusi vastaan. Syntyy tila nähdä laajemmin ja tuntea herkemmin. Siksi olen alkanut kertomaan itselleni rentoutuessani: “Juuri tämä voi olla tämän päivän tärkein hetkeni”.
Myöhäisellä aamupalalla ajatukset alkavat pikkuhiljaa suuntautua uusiin satuhierontoihin. Aamu on itselleni erityisen luovaa aikaa. Teen hengitysharjoituksen (ohje alla) ja istahdan sen jälkeen olohuoneen lattialle. Kerään ympärilleni papereita, joissa on uusien satuhierontojen aihioita. Luen niitä uudelleen. Viikonlopun jälkeen huomaan näkeväni tekstejä uusin silmin. Uuden luominen on se juttu mistä nautin todella paljon. Nautin kun sanoista alkaa tulla tarinoita ja tarinoista omia maailmoijaan.
Nyt työstän satuhierontoja aiheesta joissa taika ja todellisuus saavat sekoittua. Tuntuu kiehtovalle! Toivottavasti nämä kiehtovat myös asiakkaitamme! On mielenkiintoista havainnoida miten luominen tapahtuu; Jos alan miettiä ja pohtia, virta katkeaa. Taasen niin kuin edellisenä päivänä: otankin päivälevot, jonka jälkeen metsään lähtiessä sanat vaan tipahtavat kuin helminä ajatuksiini. Silloin tiedän että ne tulevat oikeasta lähteestä ja ne kannattaa heti poimia talteen etteivät ne unohdu. Olen kiitollinen vanhanaikaisesta puhelimestani, johon voin näitä jostain tipahtelevia sanoja kirjoittaa ylös vaikka metsässä tai keskellä järven jäätä pakkasen paukkuessa.
Siinä vaiheessa kun alkuidea satuhierontaan on tullut, alan tietoisemmin miettimään mitä viestejä vanhemman tai isovanhemman tuntuisi hyvälle kertoa kosketuksella omalle lapselle; ainutlaatuiselle, rakkaalle pienelle. Sekä minkälainen tarina kutsuisi lasta yhä uudelleen ja uudelleen mukaansa. Minkälainen tarina kosketuksella kerrottuna jättäisi kehoon ja mieleen positiivisen muiston. Tarina jossa olisi turvaa, tarina joka avaisi kenties jotain ihan uutta… ja ihmeellistäkin! Mitä tarinoita vaikka päiväkodeissa pienenkin lapsen voisi olla ihana ja helppoa kertoa kaverin selkään tai saada tuntea omalla kehollaan.
Kun yksi kirjoittamistani satuhieronta runoista on saanut lopullisen muotonsa, huomaan liikuttuvani kokonaisuudesta. Kenties nämä sanat koskettaa ja liikutta muitakin. Toisen satuhieronnan kirjoittaminen taas saa minut nauramaan! Niin hassua ja suloista! Saapas nähdä mitkä satuhieronnoista päätyvät mukaan lopulliseen keväällä ilmestyvään tuotteeseen.
Käyn illalla kuntosalilla, jonka jälkeen menen kauppaan. Välillä ajatteluun ja luomiseen pohjautuvan työn ja vapaa-ajan rajaa on vaikea hahmottaa. Joskus se on hyväkin, sillä vaikutteita ja ideoita voi tulla missä ja milloin vain. Kassajonossa edessäni on äiti, jonka pieni poika puhuu jatkuvasti äidilleen. Jos äiti välillä katsoo muualle, poika kaipaa saada äitinsä huomion takaisin, kuin hätääntyen; “äiti, äiti! Kuulethan minua!” Aistin että tilanne on molemmille hieman haasteellinen.
Huomaan leikkiväni ajatuksella, että mitähän tapahtuisi jos heidän iltoihin tulisi satuhieronta mukaan. Mitä tapahtuisi jos poika tuntisi äidin jakamattoman huomion kosketuksena kehollaan. Mitä tapahtuisi jos äiti saisi toistuvasti viettää rentouttavia hetkiä lapsensa kanssa ja hengittää myös itse syvään. Kosketus ja mielikuvat ovat molemmat tehokkaita mielen ja kehon rentouttajia.
Huomaan katselevani lapsen olemusta, hänen pieniä kasvoja, ja miettiväni minkähänlaisista satuhieronnoista juuri tämä lapsi pitäisi. Ehkä kirjoitan yhden satuhieronnan keijuista ja karhunpennuista.
Rentouttava ja elvyttävä hengitysharjoitus
1) Istu tuoliin selkä suorana (voit tehdä tämän harjoituksen myös seisten)
2) Vie huomiosi selkärankasi alaosaan ja häntäluuhun
3) Hengitä 3 kertaa syvään sisään ja ulos niin, että sisään hengityksellä kuvittelet hengittäväsi häntäluusta selkärankaa ylöspäin kallonpohjaan asti
ja uloshengityksellä palaavasi samaa reittiä takaisin selkärangan alaosaan
4) Hengitä seuraavaksi 3 kertaa sisään ja ulos niin, että kuvittelet sisään hengityksellä hengittäväsi häntäluusta selkärankaa pitkin aurinkoon asti
uloshengityksellä takaisin selkärangan alaosaan. Voit kuvitella että ikään kuin imet auringon voimaa itseesi hengityksesi mukana.
5) Hengitä seuraavaksi 3 kertaa sisään ja ulos niin, että kuvittelet sisään hengityksellä hengittäväsi selkärangan alaostasta aurinkoon, ja uloshengityksellä alaspäin selkärangan läpi maan tuliseen ytimeen asti.
Sisään hengityksellä taas aurinkoon ja maan ytimeen. Kuvittele jälleen että imet voimaa vuorotellen auringosta ja maasta hengityksesi avulla. Kunnes kolmannella kerralla voit nostaa sisäänhengityksessä huomiosi maan ytimestä omaan kehoosi kokonaisvaltaisesti
6) Tunnustele hetken harjoituksen mielikuvien sekä syvähengityksen vaikutuksia ja nauti olostasi
Rentoutumisen voimaa päiviisi!
