Vieraskynä-blogi: ”Tää on mun juttu!”

Elokuun aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti, niin kehoa kuin mieltäkin. Seurakunnan lapsityön toimintakauden aloitus saa ajatukset vaeltamaan hetkeksi menneeseen talveen ja sen antiin. Mitä menneeltä toimintakaudelta sain ja mitä saamaani hyvää laitoin kiertoon?

Päällimmäisenä mieleeni nousee Jyväskylän kristillisen opiston koulutusanti Satuhieronta aiheen ympärillä. Helmikuun pakkasissa köröttelin linja-autolla kohti Jyväskylää jännittynein, mutta odottavin ajatuksin. Olin ilmoittanut itseni Satuhierontakolutukseen kiinnostuksen, uteliaisuuden ja osittain ajatuksesta että ”Tää vois olla mun juttu?” Kurssipäivät olivat antoisat pitäen minut otteessaan aina ensi hetkestä loppumetreille asti. Sopivasti teoriaa höystettynä yhdessä käytännönharjoitusten kanssa. Sain vahvistusta ajatukselleni ”Tää vois olla mun juttu?”

Satuhieronnan tuntuessa niin omalta, päätin mahdollisimman nopeasti ottaa pikkulapsityössäni saamani koulutuksen annin käytäntöön. Istuimme lasten kanssa lattialla ympyrässä ja piirsimme toistemme selkään kertomusta: Jeesus 12-vuotiaana temppelissä. Raamattuhetkestä Satuhieronnan keinoin sain lapsilta hyvää palautetta; ”Kivaa, Tuntui hyvältä, lisää.” Itselläni oli upea fiilis, kannatti kokeilla! Se toimi!

Seuraavaksi sain haasteen esimieheltäni. Hän pyysi minua Mukulamessun kirkkohetkessä yhdellä rukouspisteellä hyödyntämään Satuhierontaa. Jännityksestä huolimatta päätin kokeilla Satuhierontamenetelmin ”Siunaavaa kosketusta.” Aistin, että Rukouspisteelle saapuvat seurakuntalaiset olivat jännittyneitä ja varauksellisia tulevasta. Lyhyesti kerroin heille mitä teemme ja ohjeistin käytänteissä. Vanhemmat saivat toteuttaa Satuhieronnan ”Siunaava kosketus” ensin lapsillensa antamani sanallisen ja havainnollistamisen mukaan. Sitten vaihdoimme osia niin, että antajasta tuli saava osapuoli. Rukouspisteessä pyörähti kolme eri ryhmää ja jokaisen ryhmän kokemukset olivat erittäin samanlaiset. Kerronnan alussa saattoi olla vielä pientä liikettä ja hiljaista ääntä, mutta vähitellen kaikki puhe ja äänet loppuivat. Koko tilan täytti ”Siunaavan kosketuksen” tässä ja nyt hetki. Sitä hetkeä en varmaan unohda koskaan. Entäpä ne sydämestä nousevat ääneen sanotetut aikuisten ajatukset: ”Ihanaa, Tää tuli tarpeeseen, Tuntuipa hyvältä, Saisipa lisää..” vahvistivat lopultakin minut siihen että ”Tää olis mun juttu!”

Monta ihanaa hetkeä Satuhieronnan parissa vietimme lasten parissa päiväkerhoissani. Edellä mainittujen lisäksi käytin Satuhierontaa hetkissä, kun lapsilla ei ollut tekemistä. Välillä Satuhieronta toimi rauhoittajana ja toisinaan rohkaisemaan ujoja osallistujiksi. Näin Satuhieronta on jalkaantunut osaksi minua ja  työtäni.

Uskon, että meidän ihmisten nälkä näkyväksi tulemiseen on suuri.
Kaipaamme ohimenevää kosketusta, läsnäoloa ja tunnetta että olen tärkeä juuri tällaisena kuin olen. Kaipaamme myös hetkiä jolloin voimme vain levähtää, hengittää syvään ja nauttia hetkestä tästä. Tätä sain kokea itse Satuhierontakoulutuksessa ja tämän hyvän kokemuksen halusin laittaa kiertoon.

Tää olis niin mun juttu! – Voisko tää olla sun juttu?
Siunaavin ajatuksin Satu Ikonen