Lauantaiaamu valkeni helteisenä ja aurinkoisena. Ainolanpuiston maisemat, äänet ja tuoksut virittivät pienen ryhmän naisia herkkään ja odottavaan tunnelmaan. Pystyi melkein ajattelemaan, että matka hotelli Lasaretin ympäristöön olikin matka tropiikkiin tai paratiisiin. Kokoustilasta ylimmästä kerroksesta avautui näkymä joelle, henkeäsalpaavan kaunis kesämaisema oli omiaan taustaksi päivän teemaan: mindfulnessin ja satuhieronnan jatkokoulutukseen.
Kouluttajat Hannakaarina Sarvela (ylä kuvassa) ja Sanna Tuovinen toivottivat kaikki kuusi naista tervetulleiksi, jokaisen lämpimästi halaten, kädestä pitäen. Jokainen tunsi varmasti olevansa juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Pienen ryhmän henki oli käsinkosketeltavan tiivis heti aamusta alkaen. Aamuun mahtui satuhierontaharjoitus pareittain, ihana hetki jolloin muistui mieleen kuinka upean asian äärellä ollaan. Uskon että jokainen koki hyvää oloa ja oivaltamista siitä mitä satuhieronta merkitsee juuri itselle. Mitä se on omassa työssä, perheessä ja elämässä. Ajatukset ja keskustelu rönsyilivät harjoitusten lomassa. Jälleen hämmennyin siitä kuinka toisilleen täysin vieraat ihmiset voivat kokea niin suurta yhteenkuuluvuutta, kuinka avoin ilmapiiri voikaan olla, kun yhdistävä tekijä on jotain näin voimauttavaa ja positiivista.
Ennen lounasta Hannakaarina avasi ryhmälle mindfulnessin maailmaa. Teimme tietoisen läsnäolon harjoitteita, jotka osoittautuivat minulle haastavammiksi kuin odotin. Kuinka vaikeaa olikaan keskittyä yhteen ainoaan goji-marjaan, tutkia sitä kämmenellä, makustella suussa ilman kiirettä. Pitää ajatukset juuri siinä hetkessä, keskittyä. Toisena harjoituksena teimme kehomeditaatio harjoituksen, jota Hannakaarina ohjasi hypnoottisella äänellä. Asetuimme selinmakuulle, kuuntelimme ohjeita, keskityimme hengittämiseen. Kun ajatus koitti lähteä vaeltamaan, palautimme keskittymisen jälleen hengittämiseen. Siirryimme harjoituksen edetessä tunnistamaan vartalon osia yksi kerrallaan.
Lounaalle kävelimme tietoisen hiljaisuuden vallitessa, sovimme että vasta ruokaillessa jaamme tuntojamme ja ajatuksia. Lasaretin piha hehkui lähes polttavana, kun astelimme ympäristöä ihastellen kohti ravintolaa. Lounasbuffet oli kertakaikkisen täydellinen, monipuoliset salaatit ja pääruokavaihtoehdot hivelivät aisteja, tuoksut, värit ja lopulta myös maku. Täydellistä.
Sovimme että iltapäivän vietämme ulkona, kävimme vain pikaisesti kokoustilassa kuulemassa voimasadun, jonka Sanna luki ryhmälle. Satu oli hänelle hyvin henkilökohtainen ja koskettava, mutta samalla jokainen pystyi samaistumaan ja löytämään omasta elämästä kosketuspinnan tarinan teemaan. Aidot tunteet sadussa, herättävät aitoja tunteita kuulijassa. Aitojen tunteiden äärellä tuskin kukaan voi olla kuuntelematta ja kokematta tunteita. Seuraava tehtävä olikin kirjoittaa oma voimasatu. Näitä lähdimme työstämään Ainolanpuiston taianomaiseen ympäristöön. Kuinka helposti kynät lähtivät liikkumaan paperilla ja hiljaisuus vallitsi. Osa tarinoista löysi tiensä runomuotoon, osa ei ollut valmis loppuun kirjoitettavaksi koska ratkaisua ei vielä ollut. Osa tarinoista nosti esiin itkua ja osa naurua, suuria ja aitoja tunteita. Koin että voimasatu voi parhaimmillaan olla voimaannuttava matka omiin tuntoihin, se voi olla raastavaa asioiden hyväksymistä ja ääneen sanomista, se voi olla arkisia asioita esille tuotuna. Kuinka tärkeitä nuo kaikki ovatkaan.
Päivä lähestyi päätöstään. Matka mindfulnessiin ja satuhierontaan oli ollut pitempi kuin vain yksi lauantai, olen varma että me kaikki kävimme ihan toisessa ulottuvuudessa, sadun ihmeellisessä maailmassa. Saimme kokea ja tuntea jotain ainutlaatuista juuri tuona lauantaina, tuolla ryhmällä.
Olen kiitollinen ja onnellinen että sain olla osa jotain näin upeaa. Toivon jokaiselle ihmiselle elämään edes pienen vilauksen tästä uskomattoman hienosta maailmasta.
<3lla Hanna-Leena
(Hanna-Leena on yllä olevassa kuvassa hierottavana)
