Olipa kerran, vuosia sitten nuori nainen, joka etsi omaa polkuaan. Hän opiskeli taidekoulussa, joka oli vanha keltainen puutalo, jossa tuli rätisi takassa talvisin. Nainen tunsi sisällään, ettei taide tule olemaan hänelle ammatti ja juuri silloin hän kuuli ensimmäistä kertaa aarrekartasta. Siitä, että jos voi kuvitella selkeästi ja vahvasti sen mitä toivoo, kirjoittaa tai liimata kuvia siitä paperille, se tulee todeksi.
Nainen päätti kokeilla ja teki aarrekartan. Hän tiesi vain suuntia siitä, mitä todella tahtoi ja se riitti. Toiveesta tuli totta! Hän pakkasi kassinsa ja muutti Kokemäelle opiskelemaan luovan elämäntaidon linjalle. Koulun pihalla kasvoi omenapuita ja pieni puro solisi aivan takapihalla. Sen vuoden aikana hän oppi lisää aarrekartasta sekä perusteita monista kehoterapioista, kuten Rosen-terapiasta, aromaterapiasta ja vyohyketerapiasta.
Kehoterapiat aukaisivat aivan uuden maailman naiselle. Hän näki ja sai kokea, miten keho on suora portti alitajuntaan sekä tunteisiin. Hän näki ja koki myös, että kosketuksen kautta oli mahdollista tehdä paljon hyvää. Juuri tähän asiaan nainen tahtoi tutustua lisää.
Kun oli taas aika pakata laukku ja lähteä, nainen matkusti toiselle puolelle Suomea Punkaharjulle jossa hän opiskeli klassista hierontaa. Samalla hän tutustui vauvahieronnan perusteita sekä lisää kehoterapioista. Siellä hän ensimmäistä kertaa ajatteli minkälainen vaikutus hieronnalla voisi olla lapsiin. Tuo ajatus tuntui jo silloin hyvin merkitykselliseltä ja ajatus jäi elämään naisen sisälle.
Nainen valmistui hierojaksi ja muutti tällä kertaa pohjoiseen, Meri-Lapin tuuliin. Eräänä kesäisenä päivänä ovikello soi ja etuoven takana seisoi naapurissa kesäisin asuva pieni vaaleahiuksinen tyttö. Tämä tyttö kysyi, tekisikö nainen hänelle hieronnan. Pieni asiakas sai astua sisään ja pääsi nousemaan hierontapöydälle hierottavaksi. Silloin nainen alkoi kertoa tytölle satuja ja tarinoita, jotka yhdistyivät kevyeen hierontaan. Seuraavana päivänä ovikello soi jälleen ja sama pieni tyttö kysyi, tekisikö nainen hänelle tänäänkin hieronnan. Jälleen he kiipesivät yhdessä hoitohuoneelle. Myös kolmantena päivänä ovikello soi ja pieni asiakas pyysi saada tulla hierontaan. He keksivät välillä yhdessä satujen aiheita ja nainen kuvitti kosketuksella näitä tarinoita tytön selkään. Jälkeenpäin nainen ajatteli, että tämä pieni tyttö kävi ikään kuin kutsumassa hänet tehtäväänsä. Tyttö kävi kertomassa omalla läsnäolollaan, että tämä aihe on niin tärkeä, ettei se saanut unohtua ja jäädä.
Sen kesän jälkeen nainen lähti opiskelemaan osan lähihoitajan ammattitutkintoa. Hän oli jo aiemmin käynyt lapsihieronnankurssin ja valmistunut aarrekarttavalmentajaksi. Eräänä päivänä ollessaan meren rannalla nainen keksi sanan Satuhieronta. Nainen sai kokea Satuhieronnan syntymisestä lähtien, miten paljon on ihmisiä jotka puhuvat sydämen kieltä ja tahtovat näyttää sen myös kosketuksellaan toiselle. Nainen sai huomata, miten suuresti ihmiset tarvitsivat läsnäoloa, kosketusta ja satuja. Satuhieronta oli polku pienten ihmeiden maailmaan, niihin hetkiin, joissa saa hengähtää ja levätä hyvässä olossa.
Jälleen kerran oli edessä muutto ja laukkujen pakkaaminen. Elämä kuljetti naisen Ouluun. Edessä oli oppivuosi, Juuri silloin, kun nainen tunsi toivottomuutta, itki elämälle omaa pienuuttaan ja ettei tiennyt miten kulkea eteenpäin polkuaan, hänen ympärilleen alkoi tulla ihmisiä jotka sanoivat hyvin merkittävä taikasanoja, kuten ”Uskon sinuun. Työ mitä teet on merkityksellistä. Tahdon auttaa sinua.” Näiden taikasanojen ansiosta Satuhieronta alkoi saamaan ilmaa siipien alle.
Nainen kohtasi Satuhierontavalmennusten ja luentojen kautta satoja varhaiskasvattajia eri puolilta suomea. Se mitä Satuhieronta oli, alkoi tarkentua ja hahmottua. Satuhieronta oli valmennuskokonaisuus ja kokemus. Satuhieronta oli läsnäolon hetki, jossa ihmiset kohtaavat. Satuhieronta on tahto muuttaa maailmaa paremmaksi. Satuhieronta on mielikuvien ja sanojen positiivista voimaa. Satuhieronta on kulttuurimuutos. Satuhieronta on sydämen kieltä.
Tähän tarinaan ei voi kirjoittaa loppuun sen pituinen se, sillä tämä tarina jatkuu edelleen. Olen kiitollinen, että juuri minä saan olla tämä nainen. Olen kiitollinen tästä upeasta polusta, jota saan kulkea. Olen kiitollinen jokaisesta ihmisestä, jonka olen kohdannut ja jokaisesta ihmisestä, jonka tulen kohtaamaan. Niin monet ovat antaneet oman tärkeän näkemyksen tai kokemuksen tähän kokonaisuuteen nimeltä Satuhieronta. Juuri nyt olen erityisen kiitollinen sinusta, joka luet tätä kirjaa.
Yksi syy, mikä tekee Satuhieronnasta merkityksellisen on, että sen kautta olen nähnyt omakohtaisesti miten unelmista voi tulla totta. Ja miten omien unelmien toteuttaminen tukee ja palvelee myös muita. Toivon tarinani rohkaisevan sinua kulkemaan unelmiasi kohti. Mihin sinun sydämesi sinua johdattaa? Minä uskon sinuun!
Lämmöllä: Sanna Tuovinen
