Kosketus, kohtaaminen, kuulluksi ja arvostetuksi tuleminen ovat kaikki asioita, jotka kiinnittävät meidät tiiviimmin kiinni elämään, saavat elämän maistumaan elämisen arvoiselta ja auttavat meitä selviämään kohtaamistamme haasteista. Rakentava yhteys muihin on kirjaimellisesti elämänvoimaa ja on yksi perustarpeistamme, jota ilman selviäminen voi olla haastavaa.
Halu olla toisen ihmisen seurassa on meidän solutasolla asti. Jo ihan pienet vauvat hakevat kontaktia toisiin lapsiin ja tarvitsevat myönteistä vuorovaikutusta vanhempiensa kanssa; hymyjä, ystävällisiä ääniä ja hellää kosketusta. Kun toisen ihmisen kanssa on hyvä olla, ihmiset virittyvät siinä ikää kuin samalle taajuudelle. Nämä hetket antavat molemmille voimaa. Juuri näitä hetkiä tarvitsemme jokainen voidaksemme hyvin. Nämä hetket vahvistavat meitä niin psyykkisesti kuin sosiaalisesti, mutta myöskin fyysisesti. Esimerkiksi aivot tarvitsevat muiden kanssa vietettyjä hyvän olon hetkiä voidakseen hyvin.
Mitä isossa, niin pienessä. Myös aivosolumme tarvitsevat kosketusta muihin aivosoluihin. Kun nämä hermosolut siirtävät informaatiota toiselle solulle, ne ovat hetken kosketuksissa (synapsis). Nämä kosketukset auttavat myös soluja voimaan hyvin. Mikäli hermosolut eivät kommunikoi toistensa kanssa, ne pikkuhiljaa hiipuvat pois ja kuolevat.
Esihistoriallisessa ajassa yksin jääminen on ollut ihmiselle hengenvaarallista. Edelleen vahvin biologinen ”hälytys” käynnistyy ei toivotun yksin jäämisen tai hylätyksi tulemisen kokemuksesta. Pois sulkeminen myönteisestä yhteydestä on edelleen hengenvaarallista, joskaan ei nykyisin fyysisten vaarojen takia, vaan sen aiheuttaman henkisen kärsimyksen takia, joka voi olla ihmiselle sietämätön kokemus. Tälläkin hetkellä moni nuori tekee juuri tämän kaltaista hidasta kuolemaa kouluissa. Sosiaalinen media on tuonut julkisuuteen niin kiusattujen, ryhmästä pois suljettujen nuorten, kuin heidän vanhempiensa hädän. Hengenvaara on todellinen.
Minkälaista aliravitsemusta kulttuurissamme koetaan silloin, kun esimerkiksi osa syrjäytetyistä nuorista nääntyy henkisen kärsimyksen alle? Koen että silloin keskuudestamme puuttuu myötätuntoa, arvostusta elämää kohtaan sekä kykyä arvostaa ainutlaatuisuutta. Kiusattujen lisäksi myös kiusaajat kärsivät tästä aliravitsemuksesta, sillä uskon että kellään, jolla on hyvä olla itsensä kanssa ei tule mieleen satuttaa, alistaa tai haukkua toista ihmistä.
Miten voimme oppia kunnioittamaan toisiamme? Miten voimme oppia kohtaamaan toisen ihmisen aidosti, sekä arvostamaan, kuuntelemaan ja hyväksymään toisemme?
Lapsi oppii kokemuksista. Me aikuiset voimme olla lasten ja nuorten elämässä esimerkkejä hyvän yhteyden luomisesta ja siitä miten vahvistetaan toisen ihmisen ihmisarvoa. Me voimme olla rohkaisevien sanojen kylväjiä, kannustavien katseiden antajia. Me voimme istuttaa kunnioituksen siemeniä sanojemme ja tekojemme kautta ja luoda sillä tavoin arvostuksen kulttuuria. Tällöin lapset voivat oppia pienestä pitäen mikä voima asenteella on sekä miten hyvät teot palaavat aina takaisin meille muodossa jos toisessa.
Aivotutkimus on paljastanut että ihminen on laumaeläin ja luonnostaan auttava, hyväntahtoinen ja jakava. Vasta kasvaessamme alkaa meihin kehittyä esimerkiksi itsekkyyttä ja ahneutta. Meidän aikuisten kannattaa vahvistaa lapsen hyväntahtoisia eleitä ja arvostavaa yhteyttä toisiin. Satuhieronta on yksi hyvä keino tehdä systemaattisesti työtä arvostuksen kulttuurin puolesta. Tämä kiusaamista ennaltaehkäisevä työ kannattaa aloittaa jo päiväkoti-iästä alkaen. Tällöin toverillisuudesta tulee kiinteä osa lapsen arvomaailmaa jo pienestä lähtien. Satuhieronta on yksi tapa antaa lapselle kokemus myönteisestä vuorovaikutuksesta ja vieläpä ilon ja liekin kautta. Tällöin lapsi voi olla satuhieronnan tekijänä toiselle lapselle, jolloin he samalla opettelevat sadun ja kosketuksen siivittämänä sosiaalisia taitoja. Koskettaessamme myönteisesti toista, vahvistamme luottamus-suhteita (myönteinen kosketus on viesti että toinen ihminen tahtoo sinulle hyvää ja on puolellasi). Tämä kokemus jättää pysyvän muistijäljen, joka nostaa kynnystä negatiiviselle kosketukselle, kuten tönimiselle, nipistelylle ja lyömiselle. Lapsi joka oppii koskettamaan toista toverillisesti kehittyy empaattiseksi toveriksi, ja saa tarvitsemaansa vahvistusta omille vuorovaikutustaidoilleen. Myönteinen yhteys esimerkiksi kosketuksen kautta tukee myös lapsen kehittyvää itsetuntoa ja kokemusta omasta sekä toisen ihmisen arvokkuudesta. Satuhieronnan yksi tavoite on että jokaisella on hyvä olla osana ryhmää ainutlaatuisena itsenään.
Otetaan pieniä, mutta vaikutuksiltaan suuria askeleita elämän puolesta!
Sanna Tuovinen
Lue koskettava uutinen: Poliisi kampanjoi koulukiusaamisen ehkäisemiseksi.
Yllä oleva runo: Tomi Parkkinen
Tekstissä oleva kuva: Axelsson Gymnastika Intitute
