Blogi

Los Angelesista Suomeen Satuhierontavalmennukseen

Satuhieronta on suomessa kehittynyt ja syntynyt menetelmä, joten on hyvin mielenkiintoista seurata onko tämän menetelmän aika jossain vaiheessa lähteä myös suomen rajojen ulkopuolelle. Kosketusta ja läsnäoloa tarvitaan kaikkialla, ja joissain kulttuureissa positiivinen, jakamaton huomio sekä myönteinen kosketus onkin automaattinen ja itsestään selvä osa elämää. Miten Amerikassa?
Sirpa Kaajakari kävi kesällä uuden Satuhierontavalmentajamme opinnäytetyövalmennuksessa ja tässä hänen ajatuksiaan niin Satuhieronnasta, kuin kosketuksestakin.
Kuka olet?:
Hei olen Sirpa Kaajakari. Asun perheeni kanssa Los Angelesissa. Olemme asuneet Yhdysvalloissa kahdeksan vuotta. Olen enimmäkseen kahden lapsemme kanssa kotona, mutta teen osa-aikatöitä hierojana. Opetan lapsi- ja vauvahierontaa vanhemmille. Kirjoitan myös ruoka- ja lifestyleblogeja.
Mistä löysit Satuhieronnan:
 Kävin Kaliforniassa lapsihierontakurssin ja siihen sisältyi satuja. Se kiinnosti minua eniten lapsihieronnasta ja aloin tutkia netistä lisää. Googlasin eri kielillä ja löysin Suomesta satuhieronnan sivun, Englannista story massage -sivuston ja Ruotsista tietoa lapsihieronnasta koulujen sivuilta.
Kävit kesällä 2014 Satuhierontavalmennuksen Suomessa. Millainen kokemus valmennus sinulle oli?
Upea! Oli ihanaa viettää päivä ihmisten kanssa, jotka ymmärsivät, kuinka mieletön ja tärkeä juttu satuhieronta on, ja kuulla heidän kokemuksiaan. Sain paljon energiaa ja ideoita ja inspiroiduin.
Minkälainen kosketuskulttuuri Amerikassa on?
Aikuiset halaavat paljon ja tulevat lähelle juttelemaan. Lapsetkin halaavat toisiaan. 7-vuotias poikani halaa kavereitaan. Kouluissa ja päiväkodeissa ollaan varovaisempia kosketuksen kanssa, se on ehkä jopa tabu joskus ja pelätään, että lapsi tai hänen vanhempansa voisivat ymmärtää kosketuksen väärin tai syliin nostaessa vaikka pudottaa ja sitten joku haastaisi oikeuteen tai muuta vastaavaa. Mutta tämä on vähän kärjistettykin ehkä tämä mielikuvani. Nuorimman lapseni ”nursery schoolissa” lapset saattavat kyllä istua hoitajien sylissä. Vanhemman lapseni montessorikoulussa en nähnyt lapsia otettavan syliin. Vauvat usein laitetaan eri huoneeseen nukkumaan, tai he viettävät päiviään turvaistuimessa tai sittereissä. On tietysti myös vanhempia, jotka kantavat vauvoja kantoliinoissa ja pitävät paljon sylissä tai nukkuvat vieressä, jolloin tärkeää ihokontaktia ja kosketusta tulee enemmän. Joskus vieraat ihmiset esimerkiksi kaupassa tulevat liiankin lähelle vauvaa. Asuimme ennen Louisianassa ja siellä jotkut tulivat kaupassa ihan koskemaan tai pussaamaan vauvaa, se oli liikaa ja ylitti rajan, varsinkin kun vanhemman tai vauvan lupaa ei ollut.
Minkälaista muutosta toivot?
Toivon, että kouluissa ja päiväkodeissa kosketukseen suhtauduttaisiin pelottomasti ja satuhierontaa voisi kuvitella osaksi arkea kouluissa. Että kaikkia vauvoja koskettaisiin ja pidettäisiin sylissä. Toisaalta, että vauvan ja lapsen – ja aikuisenkin lupaa kysyttäisiin ennen koskemista.
Uskotko että Satuhieronta voisi sopia Amerikkalaiseen kulttuuriin?
Vanhemmille opetettuna kotikäyttöön kyllä. Valitettavasti en vielä usko, että kouluissa tai päiväkodeissa ollaan valmiita, mutta toivon että pian.
(Kuvassa Sirpa Kaajakari poikansa kanssa).
 7H3zFsUIlCPYWSxTnuqa3_lHNedgnhYzvjIivHBw99o,d0Y5xAQY7pyvluQ7cn-bDZ9RZK9BNkGoLwJl6EFJ4L4,wa_r11hDbqm-yxZiy6H33FtmHN9mLPo4UkGBtbLleo0,tE_magOWq-PmnMIzK1i9Ua5y8N_dYwfXmFPm7txvQkM